501
Pois murheet, huolet raukeaa,
kun taivaan portit aukeaa.
502
Jeesus saapui, käteen tarttui,
uupunehen kotiin vei.
503
On hiljainen taivaanranta,
eikä lintujen laulu soi.
504
Ei kuoleman tarkoitusta
aina ymmärtää voi.
505
Hiljaa tarttui käsi Herran
käteen väsyneen
Hiljaa siirtyi sielu
lepoon jäiseen.
506
On siellä ikuinen kesän maa
sydän uupunut levätä saa.
507
Kaunis on kuunnella kutsua luojan,
nukkua pois, kun jo uupunut on.
508
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään,
virvoittavien vetten tykö Hän minut johdattaa.
(Ps. 23:2)
509
Elon tuskat häipyy usvan taa,
nuku ikiunta rauhaisaa.
510
Päättyi pitkä kaari elon,
väsynyt on saanut levon.
511
Nuku unta rauhaisaa.
512
Jätit meille muiston, niin valoisan,
niin kauniin, rakkaan ja hyvän.
513
Niin hiljaa enkeli kulkua johti,
elon virran valkeita rantoja kohti.
514
Suuri oppaamme tuntevi kyllä
joka ikisen askeleen.
515
Hänen kätensä meillä on yllä,
kun kutsuvi kirkkauteen.
516
Muistoista aika rakentaa lohdutuksen.
517
Poissa on tuska, ohi on arki ja työ,
purjehdus on päättynyt.
518
Vain lempeät mainingit rantaan lyö,
Isän kotiin matkaaja palaa.
519
Kun pitkän elämän elää saa
voi rauhassa nukahtaa.
520
Kun kaikki on valmista,
tehty työ on edessä rauhaisa yö.
521
Mitä tummempi taivas,
sitä kirkkaammat tähdet.
522
Mitä suurempi suru,
sitä lähempänä Jumala.
523
Suru on se miten me
muistamme ilon.
524
Tummien puitten välistä pilkottaa
auringon valaiseman merenselän
kimaltavat kyyneleet.
525
Aikamme on lyhyt,
syttyvä, sammuva kuin liekki.
526
Elo mainen kun iltaan raukes,
oli tyyntä ja rauhaista niin.
527
Joku portti vain hiljaa aukes
ja se iäks suljettiin.
528
Nuku rauhassa Äiti kulta
tyyntä on Tuonen mailla.
529
Hän, joka antaa surun
antaa myös lohdutuksen.
530
Jätti jäljen ihanan,
kaaren kauniin, loistavan,
lensi syliin Jumalan.
531
Herra, nyt sinä lasket palvelijasi
rauhaan menemään. (Luuk. 2:29)
532
Niin lyhyt oli sulla elämän tie,
ei katso tuoni kenet se vie.
533
Se oli määräys Korkeimmalta,
vaikka se tuntuu raskahalta.
534
Kauniit muistot eivät koskaan kuole,
eivätkä milloinkaan jätä yksin.
535
Herra on minun paimeneni,
ei minulta mitään puutu.
(Ps. 23:1)
536
Pääsit sinne missä on rauha,
missä on ikikirkkaus.
537
Herra on antanut meille elämän,
Hänen kädessään on myös
lähtömme hetki.
538
Lähdit ystävä valon maahan.